Toisen blogin innoitamana

Selailin aamulla uusia blogipäivityksiä ja yllätyin positiivisesti Elinan kirjoitukseta ( http://fashionbeautychanel.blogspot.com/2011/05/tyylikkyys-ei-ole-ylimielisyytta.html ). Itsellänikin on ollut asiat moneen kertaan jo sekaisin -  olen ala- ja yläasteella kokenut koulukiusaamista. Ala-asteella (vaikkakin se on nykyisen oikeinkirjoituksen mukaan alakoulu ja yläkoulu) saamieni "traumojen" takia tein erittäin tyhmän yleistyksen, että kaikki ihmiset haluavat vain kiusata minua. Ammattikoulun ja lukion yhdistelmään ammattilukioon siirtyessäni olin suuresti hämmästynyt kun kaikki tulivat juttelemaan mulle ja olivat aidosti iloisia nähdessään minut ja jutellessaan mun kanssa. Ilmeisesti 9. luokan ja toisen asteen välissä olevan kesän aikana tapahtuu joku ihmeellinen kasvaminen henkisesti (ja myös ehkä fyysisestikkin)?! Ajattelin virheellisesti, "nää vaa esittää olevansa mun kavereita, koht paljastuu kumminkii jotain".. Tähänkään päivään mennessä ei ole mitään samanlaista ilmennyt mitä oli peruskoulussa. Saan olla ihmisten seurassa oma itseni, saan käyttää juuri sellaisia vaatteita kuin haluan. Ei tarvitse kokoajan pelätä, että mitähän tuokin tuossa vieressä laukoo seuraavaksi. Pikkuriitoja tietysti ihmisten välillä on, se kuuluu asiaan joskus kun kemiat eivät kohtaa.

Kummasti olen myös huomannut sellaisen asian, että niin sanottu kiusaaja saa temmattua muun kaveriporukan helposti mukaansa kun kiusaajalla on jotain pahaa sanottavaa kiusatusta. Nopeasti kiusattu huomaa olevansa yksin kun muut hylkäävät. Pienikin asia saadaan paisumaan isoksi ja siinä on kaverisuhteet koetuksella.. Onneksi maailmasta on myös niitä fiksuja ihmisiä, jotka eivät hylkää pahimmallakaan hetkellä! <3

Ylipäätäänkään omalla tavallaan en ymmärrä miksi maailmassa pitää olla sotia, kiusaamista, syrjimistä ja surua? Okei maailma olisi liian pumpulinen paikka, mutta miksi ihmisten pitää kärsiä toisten ihmisten takia... Jos se suru jäisi sellaiseksi hetkelliseksi niin voisin ymmärtääkin, mutta miksi surea jo neljättä (vaiko jo viidettä viikkoa) ihmisen perään, jota ei voi vaan yksinkertaisesti mitenkään saada takaisin?

Vappumeininkejä ja kiekkoleijonia

Vappu meni railakkaasti kaverin luona Kouvolassa! Tietysti siinä kylkiäisenä tuli katsottua poikien kanssa jääkiekkoa ja käytyä katsastamassa Kouvolan yöelämä :) Ja muutenkin on tullut seurattua noita Suomen pelejä enemmän kuin yleensä ikinä jääkeikkoa. Monet kerrat on kotisohvalla tullut kannustettua Suomi voittoon. Suuremmin ei ole ollut muutamina päivinä inspiraatiota mennä kuvaamaan minnekään (selitys kuvamateriaalin olemattomuudelle), mutta jospa sitä tulisi lähdettyä kameran kanssa ulkoilemaan nyt viikonloppuna.. tiedä millaista materiaalia sieltäkin sitten saisikaan, pitääkin ehkä mennä kokeilemaan jos säät sallisivat :)