Eikai vaan taas ?!

Minusta tuntuu, että olen taas kipeä. Yskin kuin mikäkin keuhkotautinen ja nenu on tukkeessa pahemmin kuin ikinä. Toivottavasti miulle ei taas pukkaa päälle angiina, joka oli pari kolme viikkoa sitten :( Tänään sänky voitti ja päätin jäädä kotiin kun yskin jo pahemmin kuin ryhmiksen lapset...

Työssäoppimisessa menee mahtavasti, ainakin minusta? Tykkään vieläkin lapsista. Kummasti viikotkin vain hupenevat ihan silmissä ja ensi viikolla ollaan jo puolessa välissä työssäoppimista. Kohta pitäisi koulutehtävien olla jo valmistumisen puolella. Vastuuviikkojen koittaessa pitäisi olla niin ammattilainen jo, että voisi "hypätä ohjaajan saappaisiin, olla yhtenä työntekijänä osana työyhteisöä"... jotenkin minusta ajatus tuntuu vielä niin kaukaiselta. Keväällä pitäisi olla ammattilainen, mutta ei onneksi täydellinen. 

Lukiossa menee hienosti. Voisinkin ottaa aina tämän yksi kurssi per jakso tahdin... tämä tuntuu juurikin sopivalta :) Mutta sitten valmistumiseni venyy, venyy ja venyy... Jospa jätetään haaveeksi kumminkin. Tulisi vähän turhan pitkäa opiskelua.. Koulukaan ei varmaankaan sitä hyväksyisi. Kyl minust viel ajallaa ylioppinut valkolakkinen ylioppinutoppilas tulee !

Kuvaamaankin olen pitkästa aikaa eksynyt! Kävin kuvaamassa kaverin jääkiekkopeliä Inkeroisissa tossa hetken aikaa sitten :) Nyt muistaessani annan teillekkin hieman makua siitä millaista kuvamateriaalia sain sieltä oikein otettua ..

Viileää meininkiä

Finlanders - Oikeesti
Edellisestä postauksesta on taas ehtinyt vierähtää jokunen tovi mutta ei anneta sen häiritä. Puhelin piippaa tasaiseen tahtiin T:n viestien pohjalta<3 Erikoistumisvuoden ensimmäinen työssäoppiminen on alkanut. 1-4 vuotiaat lapset ovat vain yksinkertaisesti niiiin hellyyttäviä! Nautin (ainakin vielä) täysin siemauksin joka hetkestäni töissä ja odotan aina hetkeä koska pääsen jo takaisin sinne. Olen ollut jopa yliaikaa töissä kun en ole huomannut, että työvuoroni on loppunut. Leikit olivat aivan mahtavia lasten kanssa.
Lukiossa menee, mitenhän sen nyt silleensä nätisti ilmaisisin, semikivasti. Äikänkurssista ansaitusti hienosti 8, mutta enkun kurssista 4. Uusin enkun kurssin ensi vuonna ja lupaan paneutua siihen paremmin kuin nyt. Samoin myös sen yhden ruotsin kurssin uusin ensi vuonna kun omistan toivottavasti enemmän aikaa lukiolle. Tässä jaksossa ajattelin ottaa rennosti ja opiskella vain matematiikkaa.

Jos haluat tietää mitä teen viikonloppuisin niin voin kertoa, että tiivistettynä sen voisi sanoa, että minä matkustan.  Viime viikonlopuksi tulin Kotkaan koulutusleirille, täksi viikonlopuksi tulin vanhemmilleni käymään, ensi viikonloppu menee T:n kanssa, sitä seuraavaksi viikonlopuksi taas koulutusleirille ja sitä seuraava viikonloppu taas T:n kanssa...<3

Valokuvaaminen on jäänyt melkein totaalisesti kaiken kouluhässäkän alle. Amiksesta pukkaa päälle työssäoppimiseen liittyvät paperityöt ja opinnäytetyö liittyen lasten liikalihavuuteen ja sen ehkäisyyn. Lukiossa kursseja pitäisi käydä jotta ensi vuosi helpottuisi. Pitäisi ehkäpä ottaa itseään niskasta kiinni kuvaamisen osalta ja lähteä samoilemaan luontoon kameran kanssa..

Huomenna olisi tarkoituksena mennä kakkukahveille juhlistamaan erään pikkuneidin 4-vuotissynttäreitä tuohon melkein naapuriin. Hänen pikkusiskonsa muutama kuukausi sitten täytti vuoden, mainitsin hänestä muutama postaus sitten. Kun sieltä pikkuneidin juhlista selvitään niin ehkäpä kakkukahvittelemaan kämppiksen vanhemmille taikkapa sitten hakemaan äiti töistä... katsotaan mistä itseni löydän.

Palataan asiaan! :) Mukavaa syksyn jatkoa....