Huomenna taas lukiolle kahdeksaan. Sieltä pikavisiitille kotiin ja melkein samalla sekunnilla illaks duuniin. Viikonloppu ilman rakkainta ja suunnaksi Kouvola, moikkailemaan kavereita tottakai. Aikatauluttaminen on kai tämän hetken sana. Onneks ensi viikolla alkaa koeviikko, ei pää kestäis varmaa enää tätä kokoaikasta juoksuttamista.
Liikunnan puolella ollaan saatu pienisuuri muutos ! Jalkapallo on palannut elämään. Tasaamaan hermoja kaiken kireyden keskelle. Yks peli ollaan keretty jo maanantaina pelaamaan. Tuloksista jokainen miettiä, kun naisjoukkuetta kerätään monen vuoden tauon jälkeen yhteen ja päätetään alkaa potkia 7 vs 7 sarjassa. Omalta osalta pelit meni hyvin, eka peli täysin kuutamolla ja tokassa pelissä alko oleen jo selkeetä ajatusta. Lauantaina olis tarkotus taas pukee punavalkosta päälle ja mennä kentälle. Pään tyhjennys tekee itse kullekkin hyvää. Jokainen toteuttaa tavallaan, rakkaimman korvikkeena minulle toimii jalkapallo. On PAKKO ajatella missä muu joukkue menee, missä vastustaja liikkuu ja pallon suunta, muuten on aivan hukassa pelikentällä. Keep your head in the game!
Kevään alkaminen ja varhaisen kesän merkit ovat tulleet aivan varkain. Missä välissä hiirenkorvat muuttuivat pieniksi lehdiksi ? Missä välissä ilmat lämpenivät niin paljon, että ulkona voi kulkea jopa ilman hupparia ? Pelottavaa. Kaippa sitä on ollut sitten niin stressaantunut kaikesta, ettei ole vain ymmärtänyt huomioida. Toivottavast kesä ei liu'u varkain ohi, tahtoisin kumminkin saada ne joka kesäiset rusketusrajat mistä PMMPkin laulaa...
Nukkuminen ja univajekkin on arkipäivää. Ei vain osaa/Ymmärrä/Muista/Halua käydä riittävän aikaisin nukkumaan, jolloin huomaa, että oho kello on jo melkein yksi. Miten tässä taas kävi näin ? Läksytkin pitäisi jossakin välissä tehdä, turista kavereiden kanssa kuulumisia ja muuta vastaavaa. Voisiko joku kellot seisauttaa ja ajan pysäyttää.. ?
