Aikalailla lukupainotteista tää mun blogaaminen on alkanut taas olemaan. Kiinnostaako ketään enää edes ? Heikompia kausia on onneksi kaikilla.
Muutto suht vanhaan tuttuun ja samalla uuteen kaupunkiin on sujunut hienosti. Kämppiksen kanssa ajoittain aina tapellaan, mutta sovitaan melkein saman tien. Ruuan laiton kikka kolmoset opitaan tässä pikku hiljaa ja rahaa kuluu RUOKAAN. Kummini varoitteli minua hienosti jo aikoja sitten: "muistathan sitten rakas lapsi että vessapaperikin maksaa..". Ikävä häntäkin, huomasi eräs päivä olevani edelleen kummitätini kanssa puhelimessa tunnin puhumisenkin jälkeen, vaikka asian piti olla nopeasti hoidettu pois alta. Kouluja tuppaa vertaamaan edellisiin tuttuihin ja turvallisiin opinahjoihin. Ammatillinen puoli tuntui aluksi yhdeltä suurelta vahingolta (koulunvaihdon osalta, en vieläkään kadu koulutusohjelmavalintaani), mutta kiitos valloittavan luokkani se alkaa tuntua jo paljon paremmalta, jopa kodilta. Lukiosta meillä on ollut vasta infot ja todellinen arki ja aherrus alkaa vasta huomenna. Katsotaan minkälainen riemuvoitto siitäkin tulee kun tämä tyttö yhdistää taas kesätauon jälkeen ammattikoulun ja iltalukion. Aluksi otamme pehmeän laskun äidinkielen 4 kurssin ihmeelliseen maailmaan ja ylihuomenna tarkastelemme englannin 4 kurssin keilioppeja sun muita. Katsotaan millainen fiasko mun kielien puhumisesta taas tulee, kun ikinä en ole niitä kielinaisia ollutkaan..
Kaupunkien välillä on helposti huomattavissa syksyn eteneminen. Vanhassa kotikaupungissani ei puissa ole vielö melkein yhtään keltaista väriä, kun taas täällä omassa nykyisessä kotikaupungissani on väriä tullut enemmänkin. Lämpötilatkin kaupunkien välillä ovat havaittavat. Porukoilla on jotenkin paljon kylmempi vaikka siellä on meri lämmittämässä. Täällä ei suuremmin vielä tarvitse mitään paksuja vaatteita käyttää.. Paitsi, että aamuisin ja iltaisin on kumminkin hyvä pitää joku takki päällänsä kun lähtee ulos. Ei kesäkelit enää tänä vuonna takaisin tule, eihän ?
Tänään olin kylässä kotikaupungissani vallan valloittavan pikkuneidin 1v synttäreillä. Sitä ennen vahdin melkein koko viikon pikkuneidin yhtä valloittavaa isosiskoa, varsinainen neiti 4vuotta hänkin. Isomman prinsessan kanssa kävimme katsomassa vanhemmillani neidin mukaan pikkukaloja (akvaariota) ja seikkailimme leikkipuiston ihmeellisessä maailmassa. Pikkuneiti taas oli viime näkemästä kasvanut hirmuisesti ja oppinut kävelemään ! Käveleminen ei suuremmin hämmästyttänyt, lähinnä vain huvitti.. ja voi sitä reimun määrää piparista ja kääretorttupalasta...
