Viime lauantain peli Lahtelaisia vastaan. Katja ottaa 1 vs 1 - tilannetta. Tulos: Katja vetää hienoa silmukkalentoa. Kierii maassa kuin mikäkin akrobaatti konsanaan. Samana iltana lähtee Kouvolaan eikä huomaa kuin mustelmat jalassaan. Sunnuntai aamuna pistää totuus silmille, nilkka kipeä. Eiliseen iltaan (keskiviikko) asti käveltiin ilman lääkärissä käyntiä, kunnes kipu vei voiton. Lääkärissä käynnin tuloksena venähtänyt nilkka ja vahvempi tuki 2vk ja ideaalisidettä tämän jälkeen vielä 2vk. Hyvästi korkokengät. En olis ikinä voinnu kuvitella, et lääkärit osaa satuttaa niin paljo, hyyvää ne kumminkii pohjimmiltaa vaa tarkottaa. Kepitkii olis lääkärin mukaa pitän ottaa mut jääräpää ei halunnut. Halusin yrittää olla vahva ja kävellä "omin jaloin". Kokeesta tullessani soitin M:lle ja totesin olevani heikompi kuin uskoinkaan. Huomenna hakemaan sairaslomaa, ei taida työnteosta tulla yhtikäs mitään kun on tuki nilkassa, varsinkaan 14h vuoroja..
Muutenkin kaikki asiat taas rullaa pään sisällä kovempaa kuin uskoisikaan. Tuntuu ettei riitä mihinkään, ei osaa mitään, vaikka oikeasti kumminkin tietää, että kaikki on ihan ok. Koeviikko puskee päälle, haluaisi lukea muttei kumminkaan kiinnosta. Tahtoisi heittää lusikan nurkkaan, sanoa kiitos ja näkemiin.
kuva we <3 it="" nbsp="" p="">
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti