Mikä siinä on, että...

Cheekin biisi Mikä Siinä on sai taas ajattelemaan ja kirjoittamaan. Yövuorossa yllättäen painetaan ja purataan suurimpia ajatuksia tännekin päin. Monet asiat taas pyörii päässä ja koittaa koota niitä tässä samalla fiksuiksi lauseiksi. Ei oikein tiedä mistä aloittaa ja mihin lopettaa...
Lähdetään liikkeelle vaikka Cheekistä ja Pipefestistä 2013. M:n kanssa saatiin selvyys VIIMEINKIN siihen, että tää tyttö pääsee katteleen Cheekkii Pipefestiin tänä kesänä! Pipestä en oo täällä viittinny mitään puhua kun ei siitä ole ollut mitään varmuutta ja se on ollut yhtä huopaamista ja soutamista.
Pipeen olisi tarkotus lähteä M:n kaveriporukan kanssa mökkeilemään ja festaroimaan, mitähän siitäkin tulee kun porukan kesken ajatukset lennelleet enemmän kuin laki sallii... Palataan siihen ehkäpä postauksen muodossa myöhemmin. Koko kakkuun kun lisätää vielä syyskuun 22.päivä jolloin pääsee fiilistelemään lisää Helsingin jäähallille(hyvässä seurassa tottakai). Loppuvuosi tulee olemaan niin parhautta.
Pienin askelin mennään joka asian suhteen eteenpäin. Jotkut läheisimmät ihmiset voivat muistaa kun tämä "PikkuMyy" tippa linssissä uhosi, että yhdenkään miehen perään en muuta vaan miehet muuttaa mun perässä. Vähänhän niin tässä pääsee käymään. Jossakin kohtaa vuotta M muuttaa oikeasti koulunsa perässä samaan kaupunkiin mun kanssa, mutta haluan ajatella, että se muuttaa mun perässä. On se niin söpöä... ! Suurempia elämän muutoksia siis tiedossa loppuvuodesta, katsotaan miten pikkutytön pää kestää. Suurempaa opetteluahan se vaatii, kun nähdään paljon enemmän kuin nykyisin. Ei jalkapallossakaan voi oppia uusia temppuja jos niitä ei harjoittele.
Jalkapallon saralla on hankittu uusia pelikamoja ihan vain huvin vuoksi kun vanhat kamat ovat kumminkin vanhoja. Okei, olivat ne hieman ottaneet osumaakin, mutta onhan se paljon hienompaa pelailla uusien vehkeiden kanssa, viimeinkin kun niihin on itse varaa ! Treeneihin ei ole vain meinannut ehtiä kun töissä painetaan hullunlailla. En jaksa alkaa ottamaan siitä mitään sen suurempaa ressiä jos en reeneihin pääse. Muutenkin on ollut jo riittävän vaikeaa ilman ylimääräistä ressiä ...
Alussani mainitseman biisi sai monet vanhat muistot mieleen viime kesältä ja syksyltä. "Mikä siinä  on, että sun piti mennä muuttumaan toisenlaiseks..." Pinnan alta löysin täysin uuden ihmisen joka ei ollutkaan sellainen kuin luulin pinnan väittäneen. Prosessoin ilmeisesti henkisellä tasolla ja mielessäni asioita, vaikka olen luullut pääseni niistä yli, anteeksi M ja muut joille on tullut sanottua pahasti. Osittain prosessia on voinut vauhdittaa vanha tuttu edellisestä kotikaupungista joka on saanut arpeutuneet haavat uudelleen verille. Parempi ehkä tässä kohtaa mietiskellä asioita ja käsitellä viimeinkin ne kunnolla loppuun kun sitten syksyllä, kun lukio painaa viimeisten kurssien ja ylioppilaskirjoitusten puolesta niskaan.  Tässä kohtaa haluan kuitenkin tarkentaa, etttä en kadu mitään. Tottakai asiat voisi hoitaa kauniimminkin mutta voin kirkkain silmin sanoa, että olen tällä hetkellä onnellisempi kuin koskaan aikasemmin. Hauskinta minusta on ollut, että useampana päivänä olen löytänyt itseni ystäväni luota joka tuntee minut läpikotaisin ja hänen kanssaaan on puitu monia asioita perinpohjaisesti. Hyväähän se on tehnyt tottakai, mutta joskus ehkä unohtaminen olisi vain parempi asia? Tietyissä tilanteissa toivoisi vain, että kaikki voisi piilottaa ja poistaa muistista. Liian monet jutut satuttaa vaan kerta kerran jälkeen enemmän ja enemmän.

 Asenteella tukkaputkella kohti uusia pettymyksiä on hyvä lähteä painamaan, eteenpäin.