Se tunne kun matto vedetään jalkojen alta juuri kun luulet, että kaikki on viimeinkin kohdallaan

Spotifystä soi taustalla Cheek, yllätyskö? Yövuorossa taas yllättäen palloillaan kolmatta vuoroa putkeen ja ihmetellään miten maailman meno on muuttunut tälläiseksi. Kamera ei ole aikoihin ehtinyt elää mukana "on ollut niin kiire". Laiskuus on siis totuus, tässä kumminkin muutamia kuvia viime viikoilta.

Lukion puolesta on saanut palloilla enemmän kuin tarpeeksi terveystiedon kirjojen parissa koska 27.9 olisi terveystiedon yo-koe. Tuntuu, että osaan kaiken, mutta kun katson vanhoja yo-kokeita niin pää lyö tyhjää. Mikä menikään vikaan ?

Vinon pinon kävin kaverilta lainaamassa leffoja yövuoroja varten, mutta kaikkea muuta on tullut tehtyä niin ei ole pahemmin tullut elokuvia katseltua.

Unelmien työapikka on olemassa. Mulla on sellainen tällä hetkellä, tuntimäärät ei vaa oikein miellytä tämän neidin silmää. Terveystiedon yo-koe tuntuu kaamealta möröltä. Päätin tehdä omasta mielestäni taas radikaaleja päätöksiä. Aiemmin ajattelin, ettei amk ole minua varten. Nyt kumminkin työkuvioiden epävarmuudessa olen alkanut lämmetä amk:lle.. Sairaanhoitajuus olisi ehkä kumminkin se mitä tämä tyttö kaipaa. Hoidan nämä duunit ja lukiot huolella loppuun ja sitten jos amk päättää haluta minut opiskelijakuntaansa niin unohdan työn ja koulun yhdistämisen ja panostan siihen mitä rakastan. Jos amk ei ymmärrä ottaa minua opiskelijakuntaansa niin jatkan vanhassa työpaikassani ja koitan kepillä jäätä uudelleen ja uudelleen. Niin monasti että amk:n portit aukenevat minullekkin. Näin olen suunnitellut. Kaipaan vakiintumista ja varmuutta, mutta itseni tuntien, en mene sieltä mistä aita on matalin vaan haluan kokeilla itseäni.